Ulosotto

Ulosotolla tarkoitetaan viranomaisen toimeenpanemaa laiminlyödyn velvoitteen eli useimmiten rahasaatavan täytäntöönpanoa.

Vireillepanosta lähetetään velalliselle yleensä aina ilmoitus, jolloin velallisella on mahdollisuus vaikuttaa päätöksenteon pohjana käytettävien tietojen oikeellisuuteen. Jos velallinen ei ole yhteydessä ulosottomieheen, päätös tehdään käytössä olevien tietojen perusteella.

Laiminlyödyn velvoitteen täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen päätöstä, paitsi jos kyseessä on julkisoikeudellinen saatava kuten vero tai tietyt vakuutusmaksut, jotka voidaan ulosmitata ilman tuomioistuimen päätöstä.

Myös häädöt sekä lasten huoltoon ja tapaamisoikeuksiin liittyvien päätösten toimeenpaneminen luetaan ulosottotoimiksi. Ulosottopäätöksistä valitetaan käräjäoikeuteen.

Ulosoton eteneminen

Ulosotosta vastaa ulosottoviranomainen, joka on Suomessa ulosottovirasto tai kihlakunnan ulosotto-osasto. Ulosottoviranomainen valvoo molempien osapuolien, eli sekä velkojan että velallisen, etua.

Pyrkimyksenä on aina, että velka maksettaisiin vapaaehtoisesti pois maksukehotuksen lähettämisen jälkeen. Tätä varten ulosottomies ja velallinen voivat tehdä maksusuunnitelman, jonka edellytykset ja ehdot harkitaan aina tapauskohtaisesti.

Jos velallinen kieltäytyy yhteistyöstä tai vapaaehtoista maksua ei muusta syystä saada, velka siirtyy ulosottoon, eli se voidaan periä tuomioistuimen päätöksellä palkasta, eläkkeestä, elinkeinotulosta tai omaisuudesta. Jos ulosmittaus kohdistuu varojen puuttuessa irtaimistoon tai kiinteistöön, tällainen varallisuus muutetaan useimmiten rahaksi julkisella pakkohuutokaupalla.

Mitä voidaan ulosmitata?

Ulosmittaus voi kohdistua lähtökohtaisesti mihin tahansa omaisuus- tai varallisuustyyppiin ja omaisuutta ulosmitataan maksamattoman saatavan verran. Peruspyrkimyksenä on ulosmitata omaisuutta, jota ei tarvitse muuttaa rahaksi, kuten palkka-, eläke- ja elinkeinotulot.

Irtaimen osalta ulosmittaamatta jätetään tyypillisesti tavallinen koti-irtaimisto ja ulosotto kohdistuu esimerkiksi ajoneuvoihin, arvopapereihin, asunto-osakkeisiin ja pankkitalletuksiin. Lähtökohtaisesti ulosmittaus kohdistuu ensin irtaimeen ja sitten kiinteään omaisuuteen. Viimeiseksi ulosmitataan velallisen eniten tarvitsema, muun muassa elinkeinon harjoittamisen kannalta välttämätön, omaisuus.

Kun ulosotto kohdistuu yhteisomistuksessa olevaan omaisuuteen, annetaan toiselle omistajalle annetaan tilaisuus lunastaa tällainen omaisuus kokonaan itselleen. Jos lunastusoikeutta ei käytetä, tällainen omaisuus voidaan muuttaa rahaksi. Aina ulosmitattua omaisuutta ei kuitenkaan myydä, vaan se toimii maksusuunnitelman vakuutena ja palautetaan velalliselle, jos velka maksetaan sopimuksen mukaisesti takaisin.

Kommentoi

captcha *